Päivitetty 20-luvulleFord Mustang HT '66
"Mä kattelin lehti-ilmoituksia ja nettiä, ja kävin katsomassakin muutamaa, muttei tullut miellyttävää vastaan, kunnes löysin Torista tämän Mustangin ilmoituksen. Minullahan ei aiemmin ollut ollut jenkkiä ollenkaan, mutta olin haaveillut sellaisesta pitkään", ODA-1-rekisteritunnuksensa ansiosta helposti mieleen painuvan '66 HT:n nykyisin omistava Pekka Havantola selittää. "Erityisen vaikutuksen olivat tehneet '65-66 mallit, kun täällä omalla kylällä yhdellä vanhemmalla kaverilla oli viritetty punainen '65 tai '66 HT, joka sai näyttelyissä palkintoja ja oli American Car Show'ssakin esillä aikoinaan. Se oli tosi makeessa kunnossa silloin. Se on ollut varmaankin luokkaa 1987, kun se on siellä pyörinyt", hän jatkaa.Erikoismaalattu, 351 Windsor -pikkulohkolla ja C6-automaatilla varustettu HT oli kaupan Pieksämäellä, ja koska auto vaikutti lupaavalta, sitä lähdettiin saman tien trailerin kanssa katsomaan, ja loppu on historiaa."Tämä tuli minulle siltä Nykäseltä pääsiäisen aikaan 2019", Havantola toteaa.

Roddattu jo 70-luvulla

Palataan ajassa lähes 50 vuotta taakse päin 1970-luvulle ja Poriin, jota ei suotta tunnettu Suomen Mustang-kaupunkina. Suomi-Jenkeille poikkeuksellisesti jo tehtaalta kasikoneella varustetun ODA-1:n oli onnistunut hankkimaan itselleen Jari "Jallu" Ahola, joka alkoi rakentelemaan autoa ajan hengen mukaisesti. Keystonen Klassic-vanteilla varustetun Mustangin kylkiin taiteili kaksiväriset nauhamaiset raidat paikallinen maalarimestari Simo Riikonen, joka kuuluu paitsi maan ehdottomasti maineikkaimpiin erikoismaalareihin, myös alan pioneereihin oman Polaransa jo 70-luvun puolivälissä komeasti maalanneen Pekka Leinon ohella. Tuolloin, vuonna 1976 ei vielä kovin monesta autosta sittemmin trendiksi tullutta erikoismaalausta löytynyt.Tuolloin Mustang oli vielä alkuperäisessä vaaleankeltaisessa sävyssään, eikä koriakaan ollut mitenkään muuteltu. Muutamassa vuodessa suomalainen jenkkiautoharrastus kasvoi kuitenkin hurjasti, ja samalla osien saatavuus parani, mikä taas omalta osaltaan helpotti autojen rakentelua isommassa mittakaavassa. Aholakin onnistui hankkimaan Mustangiinsa Shelby-levikkeet takakaariin sekä scoopin konepeltiin. Niiden asennuksen myötä autoa oli maalattava, joten 80-luvun taitteessa auto maalattiin läpikotaisin mustaksi, jota Riikonen höysti violetilla Muranon helmiäisellä."Aika usein tein niin, että vedin lakan sekaan myös hiukan sitä Muranoa. Se olikin haastavaa, että joka paikkaan tuli yhtä paksu kerros sitä. Mulla oli kyllä siihen sellainen standardi siltä varalta, jos joskus pitää jotain paikkamaalata", Riikonen muistelee.Nuo vanhan liiton helmiäiset erosivat tosiaan näistä nykyisistä monikerrosväreistä siinä, ettei niitä sekoitettu itse perusväriin, vaan ne ruiskutettiin sen päälle lakan seassa, ja ne muuttivat voimakkaasti myös mustaa pohjaa. Muranon helmiäiset mahdollistivat myös erilaisten vain sopivassa valossa erottuvien haamukuvioiden tekemisen. Sillä tekniikalla tehtiin toisella kertaa myös Mustangin raidat, joiden peruslinjat säilyivät samanlaisina kuin jo keltaisena ollessa. Raidat tehtiin violetin ja sinisen sävyillä, lokarinkaaria, valonupotuksia ja muita sopivia kohtia tehostettiin kullanvärisellä Muranolla.

Pieksämäen kautta Vihtiin

Pekalle tullessa ODA oli 15-tuumaisia American Racingin Torq Thrusteja myöten ulkoisesti siinä kuosissa, jossa Aholan perhe myi auton kymmenkunta vuotta sitten eteen päin rakentajan siirryttyä ajasta ikuisuuteen. Perikunta halusi tuolloin, ettei auto jää lähiseudulle pyörimään, ja niin se päätyikin Savoon, mistä Pekka sen haki itselleen."Siinä oli pieniä semmoisia epämääräisyyksiä, muttei sitä osannut siinä vaiheessa kyseenalaistaa. Ihan ajokuntoinen ja toimiva se pääpiirteissään oli. Pikku hiljaa niitä matkan varrella tehtyjä äkkivirityksiä alkoi sieltä sitten löytymään, kun sillä hetken ajeli", Havantola kertoo."Ensimmäiset varsinaiset ajelut tuli tehtyä silloin vappuna, ja sen kesän ajoin autolla ihan siinä kunnossa. Syksyllä Mustang vietiin talliin, ja talven mittaan siihen alettiin tekemään ensimmäisiä muutoksia. Ihan ensimmäisenä siihen piti saada lukkoperä."Perä vaihtuikin vahvistettuun '67-malliseen ja samalla vanha 2,8-välitys muuttui hiukan tiuhemmaksi 3,25-välitykseksi."Siihen tuli uudet palikat kokonaan. Otin koko banjon alas, hiekkapuhalsin ja maalasin sen, ja laitoin samalla sinne uudet sakkelit ja u-pultit sekä uudet iskarit. Perän shimmauksen teki Ville Sievers, jonka numeron sain Jaatisen Matilta, ja tämä oli ensimmäinen kontakti Villeen, josta tulikin sitten pidemmän päälle tutumpi kaveri", Pekka virnistää.Ensimmäisen talven ehostuksiin kuului myös etupään nivelien sekä korin tiivisteiden uusimista."Lämmityslaitteen vuotaneen kennon vaihdoin myös uuteen ja hanskalokeron pohjan jouduin uusimaan, kun se meni siinä samalla pilalle. Tuossa oli Perthronixin sytkä, ja se jakaja shimmattiin siinä talven aikana, muttei se oikein tullut sillä kuntoon kuitenkaan. Luisu teki autoon uuden rosteriputkiston, ja vanha Edelbrockin kaasari vaihtui 650 Holleyhin. Kevään ajojen jälkeen hankinkin autoon sitten Perthronixin uudemman mallin kärjettömän sytkän, ja se alkoi toimia lähes tyydyttävästi. Sellaisena sillä käytiin penkissä, tehoa irtosi 367 heppaa ja vääntöä 570 newtonmetriä. Sehän oli Höylän Artsin tekemä se kone, manuaalikoneistoinen laatikko taas Väisäsen Pekan käsialaa".

Windsorin herttuan käsittelyyn

"Kun kävin Kiikalassa elokuussa 2020 ottamassa varttimailiajan, meillä oli jo ollut puhetta Villen kanssa, että otettaisiin siitä vähän lisää tehoa irti, mutta päätettiin kuitenkin kokeilla ensin sitä vanhalla koneella varttimaililla. Kun siellä tuli sitten Mersuilta turpaan, niin totesimme, ettei siitä tule mitään, että auto on muuten tyylikäs, mutta sieltä puuttuu voima. Ajaksi tuli 14,75 ja loppunopeudeksi 155 km/h vanhoilla kumeilla sutien. Ei sillä askillakaan saanut kunnolla pykälää päälle, mutta suurin syy oli se pidon puute", Pekka selostaa."Siinä kypsyikin päätös, että aletaan rakentaa uutta konetta, johon alettiin pikkuhiljaa hankkia osia. Ville toimi siinä projektin mestarina. Se oli joulukuuta, kun vanha moottori lähti irti, ja fiksailin sen päällisin puolin ja myin sen sitten sellaisenaan pois. Ei siinä mennyt kahta viikkoa, kun se oli myyty."Uuden moottorin aihioksi tuli '69-mallinen samantyyppinen Windsor kuin aiemmin, mutta tällä kertaa kampuraksi tuli neljän tuuman iskuinen Scatin takomalli. Scatiltä tulivat myös H-profiiliset kiertokanget, ja .30 ylikokoon porattuihin sylintereihin hankittiin ohuilla molyrenkailla varustetut takomännät. Kansiksi hankittiin 165 kuutiosentin palotiloilla varustetut CNC-portatut AFR:n alumiiniset, ja korkeanostoinen rullanokka tuli Comp Camsiltä. "Itse asiassa se meni sitten aika pitkälle, jotain toukokuuta se oli, kun me saatiin ne viimeiset palikat siihen. Vaihteiston kävin silloin talvella jo hakemassa Suojasen Timpalta, turbiiniksi tuli se vanha kunnostettuna. Kometilla lyhennettiin kardaani sopivaksi, ja samalla se tasapainotettiin ja maalattiin siellä uudelleen, se oli ihan vimpan päälle. Pakosarjat ovat handmade by Luisu. Luisu teki ne itse, kun tuon koronan takia ei saatu oikein järkevällä aikataululla niitä hankittua mistään. Luisuhan teki jo aiemmin tuohon tuon rosteriputkiston, jonka läpät saa ohjaamosta auki."

Ulkoisesti nykyaikaan

"Talven aikana autoon tehtiin uudet sähköt, ja Jaatisen Matti oli isona apuna tekemässä tuohon noita pohjan hitsaustöitä. Kun otettiin vanha moottori pois, ja piti tehdä tilaa uusille pakosarjoille, tolppien kohta leveni varmaan 70 milliä. Mähän maalasin konehuoneen uudelleen tietysti samalla. Kun sitten otin ensimmäistä kertaa pois lattiamaton, niin huomasin, että ei helvetti, siitähän paistaa apukuskin kaukalosta maa läpi", Pekka huokailee."Mähän putsasin koko lattian yltä päältä, ja tilasin Niemensivulta korjauspellit, jotka menivät vähän tulipellin puolellekin. Sinne tuli happopohjamaalit ja kiveniskumassat, ja lopuksi lattia vaimennettiin STP:n Gold-matolla. Siihen tuli myös rungonyhdistäjäpalkit, jotka tilasin Jenkeistä ja hitsailin itse paikalleen. Taka-akselille hankin Caltracksit ja samalla akku siirrettiin taakse, samoin bensapumppu siirrettiin konttiin ja bensalinja tehtiin uusiksi. Akuksi tuli Optiman Red Top."Sisustaa Pekka päivitti vaihtamalla penkit Scatin sporttisempiin. "Kun ne saatiin paikalleen, niin tehtiin niiden väliin sopiva keskikonsoli. Keskikonsoliin tuli öljynpaine- vesi- ja seossuhdemittarit, ja SCS Super Cheetah -shifteri, jolla käsketään manuaalitoimista C4:sta. Retroradio asennettiin alkuperäiselle paikalle. Kaiuttimet oli jo joskus 2000-luvulla päivitetty, siellä on erilliset diskantit ja keskiäänet, mutta siihen on tulossa vielä pientä päivitystä auton henkeen sopivaksi", mies selittää."Kun rakensimme tuota autoa, niin Jaatisen Matti tuumasi, että sun pitäisi tehdä joskus joku autoaiheinen biisi. Siitä se sitten vähän niin kuin vitsillä lähti, että pitäiskö tehdä tuosta Mustangista, ja ehdotin sitä sitten säveltäjä Kai Kalteiselle ja sanoittaja Tapani Juutiselle, että mitä jos tekisi siitä sellaisen. Ei siinä sitten mennyt kuin pari viikkoa, kun tuli sellainen biisi, että alahan Pekka laulaa. Viime keväänä se sitten äänitettiinkin."Kappaleen nimeksi tuli, mitäpä muutakaan, kuin "Mustang 66". Juuri ennen kuvauksia oli Mustangin ulkoasun päivittämisen vuoro, ja tietenkin auton historiaa kunnioittaen. Edessä 10 ja takana peräti 12 tuumaa leveillä vanteilla saatiin pyöränkaaret nätisti täyteen, ja kasvattamalla halkaisijaa kolmella tuumalla saatiin koko auton ilme uudistumaan."Sain nuo Toyotan alla olleet Workin hankittua Thusbergin Junnulta. Edessä oli liian pienet keskireiät, joten ne jouduttiin porauttamaan Autotekillä suuremmiksi. Pinnapultit olivat myös Toyotassa olleet ohuemmat, joten jouduin poraamaan niiden reiät uudemmiksi. Taka-akselille jouduin hankkimaan myös spacerit, jotka olivat hämmästyksekseni tarkoitettu Teslaan, siinä on sama jako, eli annos nykypäivää tuli siinäkin! Ulkoasua ei olekaan vanteiden lisäksi muutettu muuten kuin vaihtamalla bensatankinkorkki GT-malliseen ja uuden moottorin myötä scooppi jouduttiin vaihtamaan isompaan Boss-tyyppiseen."Windsorin Herttuan käsissä syntyneen 408-padan myötä myös voimaa riittää, 552 hevosvoimaa ja muhkea 750 newtonmetrin vääntö on herkullinen yhdistelmä kepeään pikkuponiin."Liimarenkaat löytyvät jo hallista, että kunhan ne saa vanteille, niin pääsee kokeilemaan, miten se kulkee. Nyt rungon jäykistysten ja muiden pikku parannusten myötä se on nyt tosi hyvä ajaa, ja uuden tekniikan myötä tietää niskatukienkin merkityksen. Niin mairea hymy on miehellä ajaessa, että kärpäsiä olisi suu täynnä, jos ei olisi tuulilasia", Pekka kuittaa virnistäen.

FaktatFord Mustang HT '66 Omistaja: Pekka Havantola

Moottori: 408 cid Windsor SB V8 ('69 Mustangin 351), lohko lipeäpesty ja sylinteriseinät mitattu ultraäänellä, porattu .030 ylikokoon ja stressihoonattu molyrenkaille, dekattu nollaan, Scatin stroker-kitti 4.00-iskuisella takokampiakselilla, H-profiilikiertokangilla ja ohuilla molyrenkailla varustetuilla takomännillä, AFR 165 cc CNC-portatut alukannet rullakeinuilla, Comp Camsin hydraulinen rullanokka (232/240 astetta, nosto hiukan alle .600"), Edelbrock Performer RPM AirGap -imusarja, K&N:n ilmansuodatin, Holley Street Avenger 870 cfm kaasutin, Edelbrockin pa-pumppu, MSD:n billet-jakaja, MSD 6 AL -sytytysboksi, ATI Super Damper, Milodonin öljypohja, Luisun rosteripakosarjat, Luisun tekemä 2,5" rosteriputkisto alipainetoimisilla cut-outeilla, iso alumiinisyylari.Teho: 552 hv, vääntö 750 Nm.Voimansiirto: Timo Suojasen tekemä C4-automaatti, manuaalikoneisto käännetyllä kaaviolla, transbrake, B&M Holeshot 3200 Stall Speedin turbiini, Ko-Metin tekemä kardaani, '67 up 8" perä Yukon DuraGrip -lukolla ja 3,25:1 välityksellä.Alusta: Jäykemmät etujouset, rungonyhdistäjät, Cal-Tracksit taka-akselilla.Jarrut: Levyjarrut edessä, 10" rummut takana, tehostin.Kori: Boss-tyyppinen scooppi konepellissä, Shelby-levikkeet takapyöränkaarissa, Simo Riikosen vuonna 1981 tekemä Murano-helmiäismaalaus, GT-mallin bensatankinkorkki.Vanteet: Work VS-XX 18x10" ja 18x12".Renkaat: Pirelli PZero 235/40 R18 ja 295/35 R18.Sisusta: Puuratti, Scat ProCar XL -penkit, SCS Super Cheetah -shifteri, Auto Meterin Sport Comp -sarjan lisämittarit.